lauantai 29. joulukuuta 2012

Keramiikkariipuksia kilteille tytöille

Niin, miksi Joulupukki pitää juuri kilteistä tytöistä?

Helena:


Omatekemät posliiniriipukset. Kuopissa lasimurskaa. Hopeaa, lapishelmiä.

Kuka muistaa Helen D. Boylstonin Helena-sarjan? "Helena, sininen sisar" julkaistiin 1938, suomennos 1954. Helena opiskeli sairaanhoitajaksi ja työskenteli tässä kirjassa New Yorkin köyhien parissa.

Laura:


Kaksi omatekemää posliinihelmeä. Korallia, lapista, messinkiä, lasisia välihelmiä.


Viilloissa alilasiteväriä. Lasitteena krakleeraava kirkas lasite, jossa täplät sinistä ja punaista sivellinlasitetta.


Tässä sitä sinistä ja punaista lisää.


Laura Ingalls Wilderin "Pieni talo preerialla" -kirjasarjan ensimmänen osa, Pieni talo suuressa metsässä, julkaistiin 1932.


Rose:


Omatekemä posliiniriipus. Lasimurskan sävy osui nappiin hennon vaaleanpuna-vihreän silkkinauhan kanssa (kuva ei valitettavasti tavoita väriä). Hopeaa, makeanvedenhelmiä, lapista, lasisia välihelmiä.

Laura Ingalls Wilderin tyttären nimi oli Rose Wilder Lane.Hänestä tuli toimittaja, sotareportteri ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Rosen ansiota oli, että Laura alkoi kirjoittaa.

Kaksikko:


Omatekemät pikkiriikkiset posliiniriipukset (opettaja pyysi, että en enää pienempiä alkaisi vääntää!), hopeaa, lapista, makeanvedenhelmiä.


Helen D. Boylston ja Rose Wilder Lane muuttivat asumaan Lauran vanhaan taloon (sinne preerialle) 1928.




perjantai 21. joulukuuta 2012

Tee itse likainen jouluporsas


Koko pahnue meni kuuseen!


En ole kelpo perheenäiti, mutta minäkin paistoin sikaa. Itse asiassa monta sikaa. Paista sinäkin!

Kas näin teet oman pienen jouluporsaan:


1. Ota parahultainen määrä valkoista polymeerimassaa (tässä: Premo) ja hiukan punaista. Sekoita.


2. Pyöritä alumiinifoliosta (tässä: Pirkka) tiivis, pitkulainen pallo.


3. Veivaa pastakoneella (tai kaulitse) massasta levy ja paketoi pallo siihen. Varo, ettei sisään jää ilmaa.


4. Pyöritä käsissä sileäksi.


5. Muotoile kärsä. Tämä työkalu on tarkoitettu ihan toisenlaiseen käyttöön... mutta toimii!


6. Paina silmille kuopat hiukan yläviistoon tuupaten. Popniitti on lyömätön työväline! Ei haittaa, vaikka folio tulee näkyviin.


7. Paina sieraimet, muotoile suu.


8. Pyöritä pastakoneella pieni ohut levy ja ota korvia varten ympyrät. Leikkaa korvien muotoisiksi.


9. Käännä alareunat kaksin kerroin, taputtele kulmat pehmeiksi ja kiinnitä paikoilleen. Aivan lyömätön tuo popniitti!


10. Ota levystä 4 ympyrää (joko isompia ympyröitä kuin korviin tai paksummasta levystä) ja pyöritä pisaroiksi.


11. Kiinnitä pisarat jaloiksi ja tee sorkkiin lovet. Popniitillä, tietty!


12. Pyöritä teräväkärkinen häntämakkara ja kiinnitä paikoilleen. Arvaa, millä työkalulla!


13. Tee valkoisesta massasta 2 pientä palloa ja asenna silmiksi. Paina paikoilleen popniitin paksulla päällä, tee "katseenkohdistustäplä" terävällä päällä.


14. Tee kaksi ohutta makkaraa (punainen ja kulta), kierrä toistensa ympäri ja kaulitse nauhaksi. Ei kuitenkaan popniitillä!


15. Kiinnitä rusettinauha ja metallilangasta kiepautettu ripustuslenkki.
16. Ja sitten uuniin! (Tässä: 30 min 130 astetta)



17. Ei, se ei ole suklaakastiketta! Maalaa kovetettu porsas reilulla kädellä akryylimaalilla. Pyyhi enimmät pois. Ei muuten massaan tarttuneet karvat ja muu saasta enää erotu!


Likainen porsas vai siisti sika?
Mutta älä unohda popniittiä!

Sikamaisen hauskaa joulua!











perjantai 14. joulukuuta 2012

Mooses-lapsi seimessä

Lisää punottuja koruja! Nämä korit riippuvat pitkässä nauhassa ja hipovat napaa.

Ihan perus-kori-meininki on nimeltään ristipunonta.


Kuparilanka, hamppunyöri, kookospähkinänkuorihelmet.


Pitkittäisiä loimilankoja pitäisi olla tiheämmässä.


Yhden yli, toisen ali. Ei muuta jekkua kuin se, että punonta aloitetaan pitkän langan keskeltä ja punotaan molemmilla päillä ikään kuin kaksi kerrosta kerrallaan.


Eihän Mooses-lapsi seimessä ollut, siellä oli se toinen sesongin sankari... Mooses oli tietenkin korissa!


Hopealanka, hamppunyöri, vuorikristalli, savukvartsi, opaali, lasiset pikkupisarat. Rikkinäinen posliininukke.


Minähän en ole mikään hopealangan kieputtaja, sillä ykkösjuttuni ovat värit! Kalliiksikin se tulee.


Helmet toimivat loimissa paremmin kuin kuteissa.

Ja nyt odottamaan uutta kansalaisopiston lukukautta ja punottujen korujen jatkokurssia!



perjantai 7. joulukuuta 2012

Oma kori kaulassa

Joskus on niin raskasta olla Kekkosen ajan lapsi.

Kun täytin 16 ja sain oikeuden opiskella kotikuntani kansalaisopistossa, ei tullut kuuloonkaan osallistua muiden kuntien kursseille. En olisi tullut ajatelleeksi, että säännöt on sittemmin muutettu, ellei suosikkiblogistini Jokke
http://jokkemaa.blogspot.fi/
olisi maininnut. Joten iloisesti Ilmonetin kautta ilmoittautumaan Helsingin suomalaisen työväenopiston Punotut korut -kurssille!

Mistä puhumme kun puhumme punonnasta?

Luulin meneväni kurssille, jolla punotaan nyörejä ja nauhoja. Olenpa suppea ihminen! Siellä tehtiin koruja korinpunontatekniikoilla. Jos joku haluaa ripustaa korin kaulaansa, niin sehän on... hmm... innovatiivista?

Aloitimme hopeatöistä tutulla viikinkipunoksella, mutta nyt ei tehty putkea vaan pussi:
(Tätä tekniikkaa kutsutaan myös nimillä looping, silmuilu tai viikinkineulonta)


Akaattikiekko, mustapintaista 0,8 mm kuparilankaa.


Seuraavaksi viikinkipunos tasona:


Hamppunaru, merisiilin piikit, helmiäinen, kumi, silkki, värjätty kuparilanka. Nauhaosuus pyöreä nelisäikeinen palmikko.


Pehmeä naru onkin vaikeammin hallittava materiaali kuin metallilanka. Mutta tätä pystyy purkamaan, metallia ei.

Kumpikaan koruista ei ole sellaisenaan aivan toimiva. Ne ovat uuteen tekniikkaan tutustuessa tehtyjä idealuonnoksia, joiden pohjalta ehkä innostun tekemään uusia, lujempia ja viimeistellympiä versioita. 

Tässä olivat vasta ensimmäiset kurssilla opetellut punokset. Jatkoa seuraa...