lauantai 25. elokuuta 2012

Matoa ranteeseen

Jos jokin näyttää liian yksinkertaiselta, herää epäilys: voiko se toimia?

Netissä olen törmännyt yksinkertaisiin ja yksinkertaisesti ihaniin polymeerimassasta tehtyihin rannerenkaisiin. Epäilin, tulisiko renkaasta kyllin tukevaa, vai olisiko se sellainen Kekkosen aikaan nilkkaan tai ranteeseen pujotettu uimahallin vaatekaapin avaimen kumirengas. (En muuten ole tällä vuosituhannella käynyt uimahallissa - enkä mene!)


Tämä malli on From Polymer to Art -lehden yellow-numerosta (kevät 2012). Pintakuvio oli aika haastava... Mutta perustekniikka on lyömättömän yksinkertainen:

  • Tehdään mato
  • Halkaistaan mato
  • Kietaistaan halkaistu mato (olut)tölkin ympärille
  • Leikataan ylimääräiset madon päät (viistoon?)
  • Painetaan päät yhteen
Yksi (hiukan toisenlainen) ohje on täällä:


Ei, ne eivät ole uimahalliavainrenkaita. Ne ovat ihan kovia ja kopsahtelevia rannerenkaita. Tähän(kin) tekniikkaan on perehdyttävä lisää!

Vielä yksi polymeerimassan ylivoimainen ominaisuus: siihen on kaikista korumateriaaleista helpoin lisätä oma tekijänmerkki, jos semmoisista tykkää.

lauantai 18. elokuuta 2012

Naivismia kaulaan

Viime talvena ehdin ottaa vasta tyypit posliinisavesta. Mustasavesta tehtyjen naamojen lisäksi tein kolme kalpeanaamaa posliinista. Aivan eri tuntuma! Mustasavi on karhean viettelevää, posliini notkeaa mutta jotenkin piirteetöntä, voimatonta. Harjoituksen puutetta?

Vain yksi posliiniriipuksista onnistui, eikä sille tahtonut löytyä tykötarpeita. Silkkinauhasta se lopulta lähti!


Lasihelmiä, vinyyliheishejä, akaatteja, messinkiä, silkkilankaa ja -nauhaa.
(Juu, allekirjoittaneen taideparsinta ei ole ihan terässä...)



Mietiskelevä Nenäeläin.
Zeniläistä naivismia 2012.


Niistä kahdesta muusta riipuksesta meni ripustusreikä lasitteesta umpeen. Ja Nenäeläimeltäkin katkesi korva uunia purettaessa, mutta onhan liimaa.

Jipii, kohta pääsee kansalaisopistoon, jipii! Syksyyn liittyy sentään niin monta ihanaa asiaa!



sunnuntai 12. elokuuta 2012

Mene länteen, pikku riipus

Tiedätkin varmaan Magsin, joka sekä tekee mahtavia koruja että hallitsee bittiavaruuden. Nyt hän on ottanut osaa amerikkalaiseen tempaukseen, jossa tehdään koruja parin lähettämistä helmistä.

Hassuinta on, että Mags lähetti kauas Suureen Länteen riipuksen, jonka olen omin keski-ikäisin pikku kätösin täällä tuppukylän kansalaisopistossa kyhännyt.

Täällä se nyt on (Floridassa, otaksun):
http://www.toltecjewels.blogspot.fi/2012/08/august-11th-reveal-my-handcrafted.html

Ja Magsin blogi on tässä:
http://magsinhelmet.blogspot.fi/

Mitä teimme ennen internettiä? Kuuntelimme lyhytaaltoradiolähetyksiä? Aika huono media koruille.

lauantai 4. elokuuta 2012

Vain Manhattan puuttuu

Koruharrastajan tunnistaa siitä, että hän jää tuijottamaan.

Esimerkiksi paikallisjunassa vastapäätä istuvan naisen dekolteeta. Olettaen, että sitä somistaa mielenkiintoinen koru.

Vaikka vaatteet olisivat arkiset, korut voivat kertoa, missä nainen oikeastaan haluaisi olla - kuka hän oikeastaan haluaisi olla. Prinsessa? Filmitähti? Klassinen lady tai woodoopapitar!

Ehkäpä kaikesta epäsosiaalisuudestani huolimatta haluaisin pikkumustan, Manhattan cocktailin ja nämä korvakorut (sillä kolmiyhteydellä olisi pakko jo small talkinkin alkaa sujua, eikö?).


Mitä tein kesälomalla? Soutache-korviksia!


Pienet menettelevät arkenakin.
Swarovskin kristalliset tekohelmet sopivat sävyiltään ja kiilloltaan soutache-nauhan kanssa. Lisäksi japanilaisia 11-koon siemenhelmiä ja yksi suurempi. Hopeakoukut, tausta Alcantaraa/Ultrasuedea (sama tuotenimi Euroopassa/USAssa).



Korallihelmiä mukaan, ja sehän on... art deco!



Tämä tekniikka on varteenotettava vaihtoehto, kun haluat suuret, näyttävät korvakorut, jotka eivät paina paljon.


Nämä soutache-nauhat jäjitin Etsystä. Ilokseni ne löytyivät läheltä: Latviasta. Myyjällä on herkullisia valmiita väriyhdistelmiä ja posti tulee nopeasti.