lauantai 21. heinäkuuta 2012

Tahdon!

Sydänsuvi on sormusten aikaa. Tietysti tahdon! Nimittäin polymeerimassasormuksen. Se on värikäs kevyt kesäkiva, joka kestää pitempään kuin tuohisormus.

Kultasormus on kestävä, mutta vaarallinen.

Eikä vaarallisuutta tarvitse kyökkipsykologisoida. Tuttu eläinlääkäri oli tekemässä hevoselle ontumatutkimusta. Osana sitä hevosen jalka koukistetaan ääriasentoon, pidetään hetki ja pyydetään hevonen suoraan reippaaseen raviin. Kävi vain niin, että eläinlääkärin kihlasormus jäi kiinni hevosen kengän naulan käänteeseen... Massasormus olisi ymmärtänyt antaa periksi.

Eläinlääkäri kuitenkin on hengissä. Parisuhteestaan en ole varma.



Massasta voi kaulita levyn, leikata sen suorakaiteeksi ja taputella (viiston) liitoksen yhteen paperirullan päällä. Takarivin sormukset on tehty näin.
Massasta voi tehdä pallon, litistää sen ja leikata ympyrämuotilla reiän keskelle. 
Eturivin sormukset on tehty näin.


Iso sormus on niin paksu, ettei se ole neulojan tai muun sormityötä tekevän kaveri, mutta janojuomalasin pitelyä se ei suinkaan estä.


Tämä sormus on ollut monta kertaa töissä. Se sietää toimistotyötä, käsien pesemistä ja kauppakassin kantamista (kuten enimmäkseen minäkin).


sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Viidakon Jane?

Kaikkea pitää kokeilla. Vuosia sitten tulin tilanneeksi roosan silkkinyörin. Ihana materiaali, mutta mitä siitä voi tehdä? Ei ainakaan mitään minun tyylistäni... Äh, sivuseikka! (Sanoo ostoholisti)




Puolet hamstraamistani materiaaleista on sellaisia, joita en tule käyttämään. 
Tietäisinpä vain, kumpi puoli!



Sittemmin monen mallista silkkinauhaa on näkynyt suloisissa koruissa - sellaisissa, jotka pukevat alle 30-vuotiaita alle 70-kiloisia joutsenkaulaisia hyväihoisia aitoja blondeja. (Meillä ei asu yhtään sellaista.) Löydettävä siis koruun sopiva turvallisesti studion kulisseissa pysyvä Viidakon Viktoriaaninen Jane edellä mainituin ominaisuuksin!



Omatekemä polymeerimassariipus, messinkiä, lasia ja se silkkinauha.


Valkoista Premo-massaa, puuväreillä väritetty paperikopio (anfangien paluu, osa III), nestemäistä massaa decoupache-tyyliin, kehyksenä aiemmin esitellyn alkoholimusteella väritetyn massalevyn risareunainen suikale, akryyliväripatinointi.

Patinoidun metallihelmen olen ostanut tuollaisena. Riipuksen kiinnitys messinkilangalla on aikasen toimiva, eikä se tällä kertaa ole vino, vaan kyse on perspektiivistä...


Korvikset kanssa! Nyt valokopion sijasta marmoroitua paperia suoraan 80-luvulta.
(Vintagea? Olenks mää vintagea??)


tiistai 10. heinäkuuta 2012

Kesäviini

Krakeloitua pintaa polymeerimassaan saadaan kuulemma alkoholimusteilla väritettyä massalevyä venyttämällä. No, ainakin sillä tavalla saadaan kauniin värinen kaulakoru!


Itse tehdyt polymeerimassahelmet, simpukankuoriheishihelmet, messinki.


Ihan Kivan Kaupan kurssilla Pörrö sanoi, että alkoholimusteita on hyvä käyttää helmiäismassalle.
Tosi on.
Värjätty massa päällystetään ohuenohuella levyllä läpikuultavaa (-näkyvää, melkein) massalla. Jämäpaloissa valkoinen, helmiäinen ja läpikuultava marmoroituvat aikasen kivasti.



Krakelointi tosin ei vakuuttanut. Enemmänkin vaikutelma on mukamas-kolmiulotteinen.
Oikeasti tämä helmi on aivan sileä.


Piti kokeilla myös muottia. Tässä tapauksessa messinkilyötteen nurjaa puolta. Patinaväriä päälle. No ei ollut hyvä idea laittaa tälläistä koristetta helmen päälle, eihän se pysy oikein päin. Jatkettava kokeiluja.

Kippis alkoholimusteille tai mitä kesäviiniinne halajattekaan!