lauantai 30. kesäkuuta 2012

Etnoa Mikä-mikä-maasta

Polymeerimassariipuksista on tullut pienehkö pakkomielle. Ja krakeloinnista.

Sitten näin Solen blogissa
(http://solekoru.blogspot.fi/)
kivoja makramee-rannekoruja. Ohjeita solmeiluun löytyi helposti hakusanoilla "shamballa bracelet tutorial". Vihdoin käyttöä hamppunarulleni! Ja olihan minulla sitä mikrokuitu-mukamas-mokkanauhaakin...

Aitoa eklektistä pseudoetnoa Mikä-mikä-maasta!
Etsyn toistaiseksi hauskimpia keramiikkahelmiä, patinoituja metallipoletteja, lasia, messinkiä.


Valokopio keskiaikaisesta anfangista (painettu ihan 1900-luvulla kuvakirjaan), värikynät, polymeerimassa, nestemäinen liquid polymer clay, akryyliväri.


Viikon vinkki: jos on pakko tehdä nelikulmainen riipus, kannattaa ottaa viivotin ja mitata, että ripustuslenkki tulee keskelle. En sitten mitannut... Mitä, pitäisikö nämä harjoitelmat joskus "tehdä puhtaaksi"?

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Enimmäkseen harmiton rannekoru

Käsi sydämelle: voiko lempirannekorusi kanssa käyttää hiirtä?


Kaikki alkoi läjästä kappaleita.
Polymeerimassaa ja metallijauhetta Ihan Kivan Kaupan tapaan.


Palikoita tehdessäni olin kuvitellut liittäväni ne toisiinsa hopearenkailla.
Ei se niin toimi.
Joko renkaiden täytyy olla sietämättömän suuria tai sitten palikat jäävät tosi harvaan.


Narua sitten?
Hamppua ei ainakaan...


En sitten myynytkään Helmetin kirppiksellä helmisilkkejäni.
Hyvin hillottu!


Nelikulmioista ristipistoiltu istuu kuin unelma!
Pyöryläversio taistelee vastaan...


...se on mieluummin nurin niskoin.


Jos magneettilukosta irtoaa toinen pieni magneettikiekko ja sen liimaa takaisin paikoilleen, mitä kannattaa muistaa keskikoulun fysiikantunneilta?
(Että on väliä, kummin päin sen liimaa... Ei näin!)


Paras rannekoruni ikinä!
Täysin harmiton toimistotyössä. Hiiriystävällinen. Pysyy oikein päin. Ei tunnu missään.


Luulen, että tätä prototyyppiä tulen kehittämään eteenpäin.
Kovien materiaalien ompeleminen ei ole oma ideani. Sitä on ilmassa. Vain pari esimerkkiä:
Hella Jongerius:
http://www.jongeriuslab.com/site/html/work/prince_and_princess/
Paula, taiteilijamme pohjoisesta:
http://hopeaoksa.blogspot.fi/2012/04/pykapistoja.html


Ja korviksetkin!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Mandariinisorsa

Kukaan ei haastanut minua nuorten sävikseen, joten olenpa tikkana mukana haasteissa, joita Korukopla tekee!
(http://korukopla.blogspot.fi/)
Nyt tehtiin koruja napeista. Niitä vaihtoi kanssani Sorsaska.
(http://sorsanpesa.blogspot.fi/)
Tästä lähdettiin:

Onneksi Sorsaska oli aivan oikein aavistanut, että en ole erityisen vastaanottavainen söpöstelylle! Tuo valkoinen keramiikkalastu, jonka hän on itse tehnyt, ei ehkä tiukimman määrittelyn mukaan ole nappi, mutta ehdottoman inspiroiva elementti.

Joten... ta-daa:


Rintakoru "Mandariinisorsa"
Materiaalit: kaksi nappia, venäjänpunos, intianakaatti, onyks, lasihelmet, patinoitu metallikiekko, messinkiketju, kuparinen helmihattu, messinkilanka, rintaneulamekanismi.


Ja jos joku sattui lukemaan tämän nälkäisenä, hänelle täsmennän, että mandariinisorsa ei ole ankkaa sitruskastikkeessa, vaan:
Mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt luonnonvarainen pesimäkanta, ja Suomessa tavattujen mandariinisorsien katsotaan nykyisin olevan todennäköisesti vapaana syntyneitä. Se istuu usein puissa, mutta on muuten tavoiltaan sorsamainen. (Wikipedia)

Ja nyt katsomaan, mitä muuta napeista on saatu aikaan!
http://korukopla.blogspot.fi/

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Mitäs minä näillä sitten teen?

Olin kesäkuun alussa Ihan Kivan kaupan askartelumassakurssilla.
(http://www.askartelumassat.com/)
Aiheena oli metallivärijauheiden käyttö massojen kanssa. Kurssi oli innostava, yhdessä päivässä ehti paljon. Alkajaisiksi teimme riipuksia:


"Mamma"
Polymeerimassariipuksia n. 4 x 4 cm, reikä poikittain läpi.

Otsikkoa ei ole tarkoitettu kritiikiksi. Se on vilpitöntä ihmettelyä, joka koruntekijän valtaa... usein. Tulipa tehtyä koru, joka on tosi kiva, mutta ei missään tapauksessa minun koruni. Eikä äitini, kälyni, kummityttöni tai työkaverini koru.

Uskon, että tulen jatkamaan tutkimuksia metallijauheista massan kanssa. Siksi nämä harjoitusriipukset ovat painonsa arvoisia... ellei nyt kultaa, niin kirotun kallista sterlinghopeaa kuitenkin. Turhat korut ovat välttämättömiä!

Perikuntani tulee olemaan nesteessä.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Peräkylän haute couture

Haute couture, huippumuodin kerma, elättää vielä muutaman käsityöläisen, jotka hallitsevat käsin koristelun melkein sukupuuttoon kuolleita tekniikoita. Käsin ommeltuja helmiä, paljetteja, silkkikukkia ja kirjontoja ei tavallinen kuolevainen kolttuunsa saa - ellei tee itse.

Silkkinauhakirjonta oli hitti muutama vuosi sitten, mutta ensimmäisen kerran törmäsin soutache-kirjontaan uusimmassa Bead&Button-lehdessä. Internetissä aiheesta löytyy vaikka mitä!


Näiden korvakorujen ohje on ladattavissa Bead&Buttonin nettisivuilta. Vaatii kirjautumisen, ei muuta.

Lehdessä on toinen korvakorumalli. Se on pienempi. Näissä tekemissäni on hiukan se fiilis, että korvissani roikkuu pannulaput... Mutta ovat kevyet, joten joutsenkaulaisille varmaan passelit (toteaa katkera marsunkaulainen).


Soutache-nyörin eli venäjänpunoksen löytäminen Suomesta vaati hiukan työtä. Amerikastahan saa, jos jaksaa odottaa. Vinkkejä?

Nyt kaikki kokeilemaan, miten mukavaa on, kun tavanomaisen helmikirjonnan yhden solmuun menneen langan sijaan voi tehdä Gordionit seitsemällä piuhalla!