torstai 31. toukokuuta 2012

Napit vastakkain

...nimittäin minun ja Sorsaskan
(http://www.sorsanpesa.blogspot.com/)
Onneksi kyse ei ole isommasta kiistasta, vaan Korukoplan
(http://www.korukopla.blogspot.com/)
koruhaasteesta nro 15!

Tälläiset napit laskeutuivat tänään Sorsanpesästä.
Erityisesti tuo valkoinen keramiikkalastu on ihan zen!


Ja tälläisillä heitin sitä vesilintua.
Hihat heilumaan (siipisulat suhisemaan?), valmista näytetään 17.6.!

Polymeerimassaa 1400-luvulta

Korvamato on musiikkia, joka jää päähän soimaan. Mikä mato panee aivot askartelemaan sen parissa, "miten tuo koru on tehty"?

Polymeerimassariipuksissa näkee paljon valmiiden kuvien käyttöä. Yksi ohje oli Polymer Cafe -lehdessä, siitä oli vain vaihdettava värit, tyyli, puolet elementeistä... Tärkeimmät jäivät: laserkopioidut kuvat ja nestemäinen polymeerimassa (transparent liquid clay).

Eläimiä 1400-luvun kirjojen anfangeista (koristeellisista alkukirjaimista).


Ihmisiä (paholaisia?). Oikeanpuoleinen käy kanssani töissä. Asenneongelmia?


Taustapuolien koristelua. Valkoinen massa on hermostuttavan herkkä likaantumaan.

Harjoitukset jatkuvat. Nämä kun eivät ole vielä lähelläkään sitä aivomatoani... Ja totta kai pyörä kannattaa keksiä uudelleen, koska siinä sivussa voi keksiä muuta mukavaa. Vaikka ruudin.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Leikitään kauppaa!

Koska koruntekijällä on keskimäärin vain yksi kaula, kaksi korvaa ja kaksi rannetta (sormia onneksi useita!), enemmin tai myöhemmin mieleen tulee: voisiko näitä koruja myydä?

Kyllä voi. Mutta harvoin se on kannattavaa, useammin kauppaleikkiä. Arvostan niitä, jotka ovat osanneet kääntää leikin bisnekseksi. Käsityöyrittäminen tarkoittaa rankkaa downshiftaamista ja hurjaa itsepäisyyttä. Uskoakseni usein myös sivu-, väli-, pätkä- ja kausitöiden tekemistä. Eläköön-huuto suomalaisille käsityöyrittäjille!

Luovuus on aina leikkiä. Siksi meidän harrastajien kauppaleikki on minusta iloinen ja kannatettava asia. Tekijä löytää yleisönsä, koru kotinsa, ostaja budjettiinsa mahtuvan taideteoksen.

Viime viikolla pakkasin pullataikinan lailla paisuneen koruvarastoni kahteen pikku tapahtumaan. Ensin myin korujani työpaikallani. Siellä on sitten ihania naisia! Tuntuu hienolta, että hyvinkin erilaiset ihmiset löytävät itselleen sopivan korun ja tulevat iloisina käytävillä vastaan.

Eilen olin mukana Järvenpään käsintekijöiden
(http://www.järvenpäänkäsintekijät.com/)
kesäkauden avajaisissa.


Kuvassa on Villa Cooper, Lars Sonckin suunnittelema ja Järvenpään kaupungin omistama huvila. Se on Käsintekijöiden käytössä, ja koko alakerran täyttävät myynnissä olevat käsityöt. Avajaistapahtumassa myös pihalla oli tekijöiden myyntipöytiä (kaikki eivät näy tässä kuvassa). Minun pikku pöytäni on äärimmäisenä vasemmalla. Ilma oli hieno, mutta päällekkäiset tapahtumat verottivat yleisöä.

Hupaisinta on, että paikalle sattui amerikkalainen rouva, joka iloisena osti kolme korua. Alan ymmärtää, miksi amerikkalaiset koruntekijät aina mainitsevat lukuisat craft show´t, joissa käyvät myymässä! Nyt Green Cardia anomaan?



Tässä vielä muutama savilätty, jotka pääsivät ulkoilemaan.

torstai 17. toukokuuta 2012

Älä osta mitään

Korukoplan helatorstain haasteena on kierrätyskoru.
(http://korukopla.blogspot.com/)

On virkistävää "ottaa sitä, mitä on"! Useinhan tämä koruharrastus valuu ostoharrastukseksi.


Tästä lähdettiin.
  • Mummolaa tyhjennettäessä vintistä pelastettua satulavyö- eli patellanauhaa (punainen ja luonnonvaalea)
  • Parafiiniöljyä, joka jäi, vaikka vatsakipuinen Martta-kani kuoli (niin kuin mummikin)
  • Nauhoja lahjoista ja muinaisista ompelutöistä
  • Kevään ensimmäinen jätskitíkku
  • Uusvanhan joulukukka-asetelman hamppu(tms)naru
  • Pursottimen osia, jotka ostin kirpputorilta Helmetin teemakoruun lokakuussa 2006 (olin etsimässä hajotettavaa herätyskelloa, mutta sellaista ei ollut)
  • Rikkoutunut polkupyörän sisäkumi

Mukaan pyrkivät myös yksi itse tehty keramiikkanappi sekä jonkin vuoden joulukorttiaskarteluun ostettu patinaväri.


Takavuosina kävin viikonlopun lasihelmikurssin. Ei minun lajini. Käyttämättä ovat tuotokset jääneet. Kuten myös askartelukaupan lyöntisilmukat (reiänvahvikkeet, mitä ne nyt ovat...).

Olipa hyvä, että ostin tuon mustan pellavakaavun kymmenisen vuotta sitten!
Tämäkään koru ei käy valkoisen toimistopaitapuseron kanssa.
Ai niin, se parafiiniöljy: sillä tummennetaan ja kiillotetaan sisäkumi.


Hyvää helatorstaita!
Käykää loikkimassa haasteen blogit läpi, niin henkenne kohoaa melkein kuin Kristus taivaaseen...

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kymmenen työvaiheen helmet

Asiat voi aina tehdä perusteellisemmin. Miksi tyytyä tekemään vain koruja, jos voi tehdä helmetkin itse?

Polymer Cafe -lehdessä oli ohje alkoholimusteilla (mikähän niille on asiallinen suomenkielinen sana?) väritetyistä helmistä. Väriä elämään!
  1. Tehdään monta valkoista polymeerimassahelmeä.
  2. Kovetetaan ne uunissa.
  3. Väritetään.
  4. Kuivatetaan väri uunissa (edes vuorokauden kuivuminen huoneenlämmössä ei muuten riitä, vaan jäävät tahmeiksi).
  5. Sivellään ohut kerros nestemäistä (siirappia se on...) polymeerimassaa.
  6. Kovetetaan uunissa. (Ja muistetaan yllättäen, että nestehän liimaa massan paperiin ja puuhun. Nypitään kuumat helmet äkkiä irti aluspaperista ja puutikuista!)
Onpas ätläkkää! Entäs jos ne patinoisi?

7.   Maalataan patinamaalilla.
8.   Hiotaan enimmät patinavärit pois.
9.   Suojataan pinta Renaissance Wax -vahalla (koska kaikkea uutta pitää tilata netistä).
10. Kiillotetaan rievulla. 

Vasemmalla patinoimaton, oikealla metalliharmaata patinaväriä. 


 Molemmissa kultapatinaa.


 Entäs ihan rehellistä akryyliväriä? Raakaa umbraa pintaan!

 Näissä oli ensin metalliharmaata. Jatkoin umbralla.


 Vasemmalta: kultapatina, naturel, metalliharmaa, umbra.


 Nämä ovat söpöjä ihan ilman patinaväriä...


...ja niin nämäkin. Huomaa erityisesti taidokas akanthus-vaikutteinen pintakuviointi, joka on luotu harvinaisella ja arvokkaalla teksturointityökalulla. Nimittäin raastinraudalla.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Rikkinäinen puhelin


Näiden korujen nimi "Rikkinäinen puhelin" on lainaus Meken loistavasta vertauksesta. Meke käytti ilmausta kommentissaan Kierteessä-riipuksistani. Vain tynnyrissä kasvanut koruntekijä on vapaa vaikutteista, muut kopioivat enemmän tai vähemmän, tietoisesti tai alitajuisesti. Tulos on aina tekijänsä näköinen.

No, nämä ovat ihan tietoista kopioimista, mutta lopputulos on tosi "rikkinäinen" - siis ihan muuta kuin se, mitä lähdin kopioimaan. Linkin olen hukannut, ja arvatkaa, kuinka monta osumaa tulee, jos googlettaa "polymer clay jewellery london"...


Kiven istutus hopeaan on minulle ylivoimaista, mutta entä jos sen istuttaa polymeerimassaan? Halvempaa aloittaa lasinpaloilla. Sitten vähän kultajauhetta ja lakkaa... enää empiiriset käyttökokeet jäljellä!

lauantai 5. toukokuuta 2012

Tunnustus One Lovely Blog Award


Kiitoksia Solen spiraalit -blogin
(http://solekoru.blogspot.com/)
Solelle tästä tunnustuksesta!

Säännöt:
  • Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
  • Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
  • Lahjoita tämä sama tunnustus 15 blogille.
No niin, digidinosaurus Othel toivottavasti sai tuon kuvion näkyviin... ja random tarkoittaa satunnaista, satunnaisotannalla saatua... keskitytäänpä koruiluun kuitenkin!

  1. Elämäni ykkönen ovat hevoset. Työ, perhe, koruilu tulevat vaihtelevassa järjestyksessä niiden jälkeen.
  2. Luovuin telkkarista vuonna -92. Se on ainoa tapa saada aikaa myös perheelle ja koruilulle.
  3. Kirjoittamiseen nainen tarvitsee oman huoneen, mutta koruharrastukseen riittää oma työpöytä. Minulla työtasoja on kolme.
  4. Paras työmotivaationi kulkee neljällä jalalla. Ilman elätettäviä rupeaisin vapaaksi taiteilijaksi.
  5. Valmiille koruilleni on viisi kenkälaatikkoa. Käyttökorut ovat sitten erikseen.
  6. Eniten nettiaikaa ennen blogiherätystä käytin Helmetissä. Sinne rekisteröidyin -06, siis kuusi vuotta sitten.
  7. Helmilleni on seitsemän Ikean läpikuultavaa valkoista muovirasiaa, mutta sitä en kerro, miten monta muuta kippoa ja askia!
En tunne etikettiä, joten laitan tunnustuksen eteenpäin näille ihan vain minusta tosi rakastettaville ja ihanille blogeille:

Jokkemaa
http://jokkemaa.blogspot.com/

Hopeaoksa
http://hopeaoksa.blogspot.com/

Saurikki
http://saurikki.blogspot.com/

Peikonpesä
http://peikkonen.blogspot.com/

Korut ja kommervenkit
http://korutjakommervenkit.blogspot.com/

(Ja hei: Solekin listasi 5 blogia, vaikka ohjeessa lukee 15. Voi hyvänen aika tätä digimaailmaa...)