lauantai 29. joulukuuta 2012

Keramiikkariipuksia kilteille tytöille

Niin, miksi Joulupukki pitää juuri kilteistä tytöistä?

Helena:


Omatekemät posliiniriipukset. Kuopissa lasimurskaa. Hopeaa, lapishelmiä.

Kuka muistaa Helen D. Boylstonin Helena-sarjan? "Helena, sininen sisar" julkaistiin 1938, suomennos 1954. Helena opiskeli sairaanhoitajaksi ja työskenteli tässä kirjassa New Yorkin köyhien parissa.

Laura:


Kaksi omatekemää posliinihelmeä. Korallia, lapista, messinkiä, lasisia välihelmiä.


Viilloissa alilasiteväriä. Lasitteena krakleeraava kirkas lasite, jossa täplät sinistä ja punaista sivellinlasitetta.


Tässä sitä sinistä ja punaista lisää.


Laura Ingalls Wilderin "Pieni talo preerialla" -kirjasarjan ensimmänen osa, Pieni talo suuressa metsässä, julkaistiin 1932.


Rose:


Omatekemä posliiniriipus. Lasimurskan sävy osui nappiin hennon vaaleanpuna-vihreän silkkinauhan kanssa (kuva ei valitettavasti tavoita väriä). Hopeaa, makeanvedenhelmiä, lapista, lasisia välihelmiä.

Laura Ingalls Wilderin tyttären nimi oli Rose Wilder Lane.Hänestä tuli toimittaja, sotareportteri ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Rosen ansiota oli, että Laura alkoi kirjoittaa.

Kaksikko:


Omatekemät pikkiriikkiset posliiniriipukset (opettaja pyysi, että en enää pienempiä alkaisi vääntää!), hopeaa, lapista, makeanvedenhelmiä.


Helen D. Boylston ja Rose Wilder Lane muuttivat asumaan Lauran vanhaan taloon (sinne preerialle) 1928.




perjantai 21. joulukuuta 2012

Tee itse likainen jouluporsas


Koko pahnue meni kuuseen!


En ole kelpo perheenäiti, mutta minäkin paistoin sikaa. Itse asiassa monta sikaa. Paista sinäkin!

Kas näin teet oman pienen jouluporsaan:


1. Ota parahultainen määrä valkoista polymeerimassaa (tässä: Premo) ja hiukan punaista. Sekoita.


2. Pyöritä alumiinifoliosta (tässä: Pirkka) tiivis, pitkulainen pallo.


3. Veivaa pastakoneella (tai kaulitse) massasta levy ja paketoi pallo siihen. Varo, ettei sisään jää ilmaa.


4. Pyöritä käsissä sileäksi.


5. Muotoile kärsä. Tämä työkalu on tarkoitettu ihan toisenlaiseen käyttöön... mutta toimii!


6. Paina silmille kuopat hiukan yläviistoon tuupaten. Popniitti on lyömätön työväline! Ei haittaa, vaikka folio tulee näkyviin.


7. Paina sieraimet, muotoile suu.


8. Pyöritä pastakoneella pieni ohut levy ja ota korvia varten ympyrät. Leikkaa korvien muotoisiksi.


9. Käännä alareunat kaksin kerroin, taputtele kulmat pehmeiksi ja kiinnitä paikoilleen. Aivan lyömätön tuo popniitti!


10. Ota levystä 4 ympyrää (joko isompia ympyröitä kuin korviin tai paksummasta levystä) ja pyöritä pisaroiksi.


11. Kiinnitä pisarat jaloiksi ja tee sorkkiin lovet. Popniitillä, tietty!


12. Pyöritä teräväkärkinen häntämakkara ja kiinnitä paikoilleen. Arvaa, millä työkalulla!


13. Tee valkoisesta massasta 2 pientä palloa ja asenna silmiksi. Paina paikoilleen popniitin paksulla päällä, tee "katseenkohdistustäplä" terävällä päällä.


14. Tee kaksi ohutta makkaraa (punainen ja kulta), kierrä toistensa ympäri ja kaulitse nauhaksi. Ei kuitenkaan popniitillä!


15. Kiinnitä rusettinauha ja metallilangasta kiepautettu ripustuslenkki.
16. Ja sitten uuniin! (Tässä: 30 min 130 astetta)



17. Ei, se ei ole suklaakastiketta! Maalaa kovetettu porsas reilulla kädellä akryylimaalilla. Pyyhi enimmät pois. Ei muuten massaan tarttuneet karvat ja muu saasta enää erotu!


Likainen porsas vai siisti sika?
Mutta älä unohda popniittiä!

Sikamaisen hauskaa joulua!











perjantai 14. joulukuuta 2012

Mooses-lapsi seimessä

Lisää punottuja koruja! Nämä korit riippuvat pitkässä nauhassa ja hipovat napaa.

Ihan perus-kori-meininki on nimeltään ristipunonta.


Kuparilanka, hamppunyöri, kookospähkinänkuorihelmet.


Pitkittäisiä loimilankoja pitäisi olla tiheämmässä.


Yhden yli, toisen ali. Ei muuta jekkua kuin se, että punonta aloitetaan pitkän langan keskeltä ja punotaan molemmilla päillä ikään kuin kaksi kerrosta kerrallaan.


Eihän Mooses-lapsi seimessä ollut, siellä oli se toinen sesongin sankari... Mooses oli tietenkin korissa!


Hopealanka, hamppunyöri, vuorikristalli, savukvartsi, opaali, lasiset pikkupisarat. Rikkinäinen posliininukke.


Minähän en ole mikään hopealangan kieputtaja, sillä ykkösjuttuni ovat värit! Kalliiksikin se tulee.


Helmet toimivat loimissa paremmin kuin kuteissa.

Ja nyt odottamaan uutta kansalaisopiston lukukautta ja punottujen korujen jatkokurssia!



perjantai 7. joulukuuta 2012

Oma kori kaulassa

Joskus on niin raskasta olla Kekkosen ajan lapsi.

Kun täytin 16 ja sain oikeuden opiskella kotikuntani kansalaisopistossa, ei tullut kuuloonkaan osallistua muiden kuntien kursseille. En olisi tullut ajatelleeksi, että säännöt on sittemmin muutettu, ellei suosikkiblogistini Jokke
http://jokkemaa.blogspot.fi/
olisi maininnut. Joten iloisesti Ilmonetin kautta ilmoittautumaan Helsingin suomalaisen työväenopiston Punotut korut -kurssille!

Mistä puhumme kun puhumme punonnasta?

Luulin meneväni kurssille, jolla punotaan nyörejä ja nauhoja. Olenpa suppea ihminen! Siellä tehtiin koruja korinpunontatekniikoilla. Jos joku haluaa ripustaa korin kaulaansa, niin sehän on... hmm... innovatiivista?

Aloitimme hopeatöistä tutulla viikinkipunoksella, mutta nyt ei tehty putkea vaan pussi:
(Tätä tekniikkaa kutsutaan myös nimillä looping, silmuilu tai viikinkineulonta)


Akaattikiekko, mustapintaista 0,8 mm kuparilankaa.


Seuraavaksi viikinkipunos tasona:


Hamppunaru, merisiilin piikit, helmiäinen, kumi, silkki, värjätty kuparilanka. Nauhaosuus pyöreä nelisäikeinen palmikko.


Pehmeä naru onkin vaikeammin hallittava materiaali kuin metallilanka. Mutta tätä pystyy purkamaan, metallia ei.

Kumpikaan koruista ei ole sellaisenaan aivan toimiva. Ne ovat uuteen tekniikkaan tutustuessa tehtyjä idealuonnoksia, joiden pohjalta ehkä innostun tekemään uusia, lujempia ja viimeistellympiä versioita. 

Tässä olivat vasta ensimmäiset kurssilla opetellut punokset. Jatkoa seuraa...



maanantai 26. marraskuuta 2012

Uusi lelu

Joulupukki tuo lahjoja kilteille lapsille, mutta ilkeät aikuisetpa ostavat omat lahjansa milloin huvittaa!


No, itse asiassa ostin tämän jo kesälomalla. Itse asiassa minulla on aika monta ostosta, jotka oli tarkoitus  ottaa käyttöön kesällä. Siis jonkin vuoden kesällä.

Kevyimmät isot korvakorut ikinä:


Hukkapaloista hyvää:


Valkoista polymeerimassaa puristimella nauhaksi pursotettuna. Aiemman värikokeilun jämiä ja hopeakoukut.

Pitäisikö kokeilla vaihtaa puristimeen toinenkin suutin?



torstai 22. marraskuuta 2012

Syödä vai säästää?

Kaikki, ihan kaikki kaverini tekevät kaiken aikaa ihania löytöjä kirpputoreilta. Minä en ole ikinä löytänyt mitään. Paitsi...

Tänään onni kääntyi!



Kaikki tämä Järvenpään Fidasta alle kymmenellä eurolla. Simpukankuorta, helmiäistä, luuta, lasia.

Ostin nämä siksi, että mielessäni jo tein puretuista osista uusia koruja. Kotona sovittelin koruja kaulaani. Purkaa vai jättää purkamatta, siinäpä pulma! Voiko kakkua sekä syödä että säästää?

tiistai 20. marraskuuta 2012

Savikausi

Jos kirjasto on ilmaisten huvitusten ykkösjuttu, lähes ilmaisten ykkönen on kansalaisopisto!

Meidän savityön opettaja on joustava tyyppi, joka ei kahlitse tätiä dreijaan vääntämään viilikuppeja, vaan sovittelee sopuisasti tuhannen korunkappaleeni uunin uumeniin. Teimme ryhmän kanssa retken Kerasil-kauppaan:

http://www.kerasil.fi/
Miten niin tarvikeaddikti? Minä muka??

Miksei savea ja lasitteita ja värejä ja kyniä ja kaikkea myydä pikkupakkauksissa koruntekijöille?

Pilkkusavea, sinistä lasitetta:


Omatekemä kaksipuolinen, ontto keskushelmi ja lieriöpötköhelmet. Afrikkalaiset vinyyli-heishihelmet (saa ainakin Happy Mango Beadsilta ja Etsystä), lasihelmet, messinki. Itse nakuteltu lukko.


Vähän vaikea saada tuota kuopan sinistä näkyviin.


Toisella puolella on punaista sivellinlasitetta. Juu, luit oikein: punaista!


Sitä samaa punaista on etummaisessa helmessä. Sinistä keskimmäisessä. Taaimmainen on maalattu alilasiteväreillä, niistä Kerasililla on kiva "vesiväripaletti". Väreistä tosin vain sininen, vihreä ja musta pitivät pintansa poltossa.

Keramiikan hauskin ja raivostuttavin piirre on yllätyksellisyys. Sehän on melkein kuin... mun hevoset!




maanantai 12. marraskuuta 2012

Muotitietoinen

Mistä puhumme, kun puhumme korumuodista?

Pariisin muotiviikoilla nähdyt haute couture -pukukorut ovat eri asia kuin se muoti, joka syntyy koruharrastajien parveillessa digimaailmassa. USA on korutiedonvälityksen suurvalta, jonka ansiosta Pohjan perilläkin korut ovat shabby chic, bohemian inspired, vintage ja stempunk. (Tai olivat ehkä toissavuonna, koska tämäkin digidino on nämä sanat kuullut!)


Korvakorujen pohjana 6-reikäiset metallikiekot, messinkiä, silkkiä, lasihelmiä, helmiäistä, hopeakoukut.

Muistetaanpa myös designkorut ja korutaide. Ne eivät seuraa muotia, mutta Zeitgeist, ajan henki, niihinkin tarttuu.

Ja me onnelliset amatöörit tartumme ihan mihin haluamme, vaikka muotiin ja taiteeseen yhtaikaa! (Lähdenpä etsimään sisäistä taiteilijaani, muoti on nyt käsitelty...)

lauantai 3. marraskuuta 2012

Ja naama venähti!

Pääsiäissaaret? Joulusaaret? Pyhäinpäiväsaaret?
Ihan on oman kylän kansalaisopistossa omatekemä savinaama pyhäinpäivän kunniaksi venähtänyt.


Korukoplan helmivaihdossa Saralta tulleet vaahtokorallisirut eivät mahtuneet haastevirityksiin, mutta mustan saven kanssa ne ovat parhaat kaverit. Lisäksi helmiäistä ("hampaat"), eebenpuuta, jobinkyynel-siemeniä, simpukankuoriheishejä, pari polettia, silkkiä, nahkaa, hamppua.

Mukana myös kokeilupätkät solmeilunauhoja. 


Korvakoruissa käytin netin syövereissä näkemääni rakennetta. Messinkilankaa, hopeakoukut.

Kiiltävä hopea ei näytä tuossa hyvältä. Voihan hopean tietysti patinoida... mutta patina hioutuu pois käytössä. Pitäisi testata niobium. Ihmettelen, miten monien koruntekijöiden korviskoukut näyttävät ruostuneelta raudalta.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Letissä sen salaisuus

"Käsin letitetty Suomessa", lukee pullapitkopussin päällä. Onneksi solmukirjassa (katso edellinen teksti) oli myös neljän säikeen pyöreä letti! Vihdoinkin jotakin kohtuullisen helppoa, kohtuullisen nopeaa - ja kohtuullisen näköistä.


Etsystä ostettu keraaminen linnunpäähelmi, omatekemä mustasavinen riipus. Ketjua, puuhelmiä, simpukankuoriheishejä, pieniä lasihelmiä, pari kiinalaista keramiikkahelmeä, poletti, korallia, magnesiittia. Ja neljällä letitettyä hamppua!


Valkoinen on engobe-lietettä, päällä sinne tänne läiskitty kirkas lasite. Aika kiva mikätin!

Paras tavallisen marketin pullapitko on muuten Linkosuon kilopitko. Taidanpa mennä keittämään kahvit...


maanantai 22. lokakuuta 2012

Solmu ja miekka

Vuorotteluvapaalla on aikaa ihastella ilmaisia palveluja. Kirjasto on mitalisarjaa!


Laura Williams ja Elise Mann: Helmikoristeiset solmukorut - 75 solmua ja solmutekniikkaa itse tehtyihin koruihin (Tammi, 2011)

Plussaa:
  • Sekä aasialaisia että eurooppalaisia solmuja
  • Vinkkejä solmutyyppien muuntelusta ja käytöstä koruissa
  • Ohjeet sekä sanallisina että kuvina
Miinusta:
  • Sanalliset ohjeet ovat minusta vaikeita ja lyhyitä, olisin itse selittänyt työvaiheet eri logiikalla

Hyviä yrityksiä.


Rannekorun jaksoin tehdä valmiiksi. Siemenhelminauhat eivät sitten olekaan niin hitaita tehdä - verrattuna solmeiltuihin nauhoihin! Tämä on niin jytky, että ei tosiaankaan sovi hiirikäteen.


Mitään ei heitetä pois.


Tästä saattaa tulla valmista...

Ai se miekka
Kyllin monen väärin väännetyn solmun jälkeen miekka alkaa vaikuttaa hyvältä työvälineeltä, vaikkei kuninkuutta tavoittelekaan!